hu­lik­ka

substantiivi/ˈhulikːɑ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. leveä puinen astia tai saavi

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Ja siltäki oli yhtenä yönä juosnu hulikka ylitte, ja juuri menny pitkin laattiaa, niijotta ku piika-Manta aamupimees tuli ylisängystä alaha, nii jalaka lipsahtiki ja Manta meni luistaan istuallansa takanloukkohon asti.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut I
Saapui siihen hiiri silloin veljensä ja sisarensa kanssa ja nyt he joivat ja sotkivat sen maidon kokonaan, kunnes hulikka kaatui suurella ryminällä.
— Osmo Iisalo, Suomen kansan eläinkirja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihulikka
Genetiivihulikan
Partitiivihulikkaa
Essiivihulikkana
Translatiivihulikaksi
Inessiivihulikassa
Elatiivihulikasta
Illatiivihulikkaan
Adessiivihulikalla
Ablatiivihulikalta
Allatiivihulikalle
Abessiivihulikatta

Riimit

-ulikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet