hu­lik­ka

substantiivi/ˈhulikːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hu-lik-ka (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. leveä puinen astia tai saavi

Esimerkkilauseet

Niinhän hänkin oli lapsellinen, vielä rippikoulun käytyään, oli ajattelematon hulikka, kaikkea joutavaa kuvitusta päässä, vaan ei aikuisten ajatuksia.
— Teuvo Pakkala, Vaaralla
Ja siltäki oli yhtenä yönä juosnu hulikka ylitte, ja juuri menny pitkin laattiaa, niijotta ku piika-Manta aamupimees tuli ylisängystä alaha, nii jalaka lipsahtiki ja Manta meni luistaan istuallansa takanloukkohon asti.
— Jaakkoo Vaasan, Oottako kuullu
Saapui siihen hiiri silloin veljensä ja sisarensa kanssa ja nyt he joivat ja sotkivat sen maidon kokonaan, kunnes hulikka kaatui suurella ryminällä.
— Osmo Iisalo, Suomen kansan eläinkirja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Levinneisyys
et. länsimurteet
Vastineita
karjala

Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisruotsi holker ’koverrettu, sylinterimäinen puuastia, kiulu’, nykyruotsi holk, hålk ’metallihela, holkki; (murt.) sylinterimäinen puuastia’. Vertaa holkki1, joka on nuorempi laina samasta lähteestä. — Osittain samaa sanuetta on myös suomi murt. (et. Lounais-Suomi Peräpohja) hulikka ’(laiha) maito, kirnupiimä’

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahulikka ’viilipiimä’

osittain näissä lienee myös hulahtaa suomi → nykyruotsi murt. ‑holikka: filh. ’viilipytty’; pohjoissaame hulˈki ’korkea vesiastia’ todennäköisesti ← skandinaavinen.

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ulikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hulikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hulikka