hulk­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. joukko
  2. hölske; kulkunen

Etymologia

1hulkka1 – joukko

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *fulka)
Vanhin tieto
Volmari Kilpinen, 1832
Levinneisyys
etupäässä Kaakkois-Häme, Savo
Vastineita
viro

Lähtökohta: ← germaaninen *fulka, vertaa nykyruotsi muinaisnorja folk, nykysaksa Volk ’(väki)joukko, kansa’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virohulk (g. hulga) ’joukko’

2hulkka2 – hölske; kulkunen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hulkkua yhteydessä
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja; kantasana voi olla eräiden savolaismurteet ja Inkerinmaa hulkka ’hölske; kulkunen’ (rinn. hulkku, hulkkonen), jollei se ole myöhäinen takaperoisjohdos.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahuĺkkoa ’hölskyä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hulkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hulkka