hul­lut­te­li­ja

substantiivi/ˈhulːutːelijɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hul-lut-te-li-ja (5 tavua) · 12 kirjainta

Johdettu sanasta: hullutella

Merkitykset

  1. henkilö, joka hulluttelee; leikkimielisten älyttömyyksien keksijä ja esittäjä
  2. (vanhentunut) järjettömyyksien tekijä

Esimerkkilauseet

Kas tuollaisena tunsi hänet jo viime lukuvuosi, kevytmielisenä hulluttelijana, tuhlaajana, miehenä, joka harvoin puuttui sieltä, missä laulut raikuivat, lasit kilahtelivat ja korttipeli kävi.
— Jalmari Kara, Konrad Löf
"Kestävät kyllä, Tarkki", myhäili muija, joka oli päättänyt kohdella vierastaan tylysti, mutta jonka oli mahdotonta estää hymyään, nähdessänsä suopean hulluttelijan ahavoituneen naaman ja pullakkaat silmät.
— Adam Onkel, Tupa Uudentalon veräjällä
Vain yksi päämäärä hänellä oli: vapauttaa kotinsa näistä hulluttelijoista, näistä heinäsirkoista, näistä rosvoista, ryöväreistä, joiden jalanjäljissä ei ruohonpiippaa kasvanut.
— Selma Lagerlöf, Gösta Berlingin taru

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsitoker

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hulluttelija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hulluttelija