Asiasanasto.fi

hulluttelija

substantiivi

/ˈhulːutːelijɑ/

Johdettu sanasta: hullutella

Merkitykset

  1. 1.henkilö, joka hulluttelee; leikkimielisten älyttömyyksien keksijä ja esittäjä
  2. 2.(vanhentunut) järjettömyyksien tekijä

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsitoker

Esimerkkilauseet

"Kestävät kyllä, Tarkki", myhäili muija, joka oli päättänyt kohdella vierastaan tylysti, mutta jonka oli mahdotonta estää hymyään, nähdessänsä suopean hulluttelijan ahavoituneen naaman ja pullakkaat silmät.

Adam Onkel, Tupa Uudentalon veräjällä

Kas tuollaisena tunsi hänet jo viime lukuvuosi, kevytmielisenä hulluttelijana, tuhlaajana, miehenä, joka harvoin puuttui sieltä, missä laulut raikuivat, lasit kilahtelivat ja korttipeli kävi.

Jalmari Kara, Konrad Löf

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

Nominatiivihulluttelija
Genetiivihulluttelijan
Partitiivihulluttelijaa
Essiivihulluttelijana
Translatiivihulluttelijaksi
Inessiivihulluttelijassa
Elatiivihulluttelijasta
Illatiivihulluttelijaan
Adessiivihulluttelijalla
Ablatiivihulluttelijalta
Allatiivihulluttelijalle
Abessiivihulluttelijatta

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit