hul­lut­te­li­ja

substantiivi/ˈhulːutːelijɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: hullutella

Merkitykset

  1. henkilö, joka hulluttelee; leikkimielisten älyttömyyksien keksijä ja esittäjä
  2. (vanhentunut) järjettömyyksien tekijä

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsitoker

Esimerkkilauseet

"Kestävät kyllä, Tarkki", myhäili muija, joka oli päättänyt kohdella vierastaan tylysti, mutta jonka oli mahdotonta estää hymyään, nähdessänsä suopean hulluttelijan ahavoituneen naaman ja pullakkaat silmät.
— Adam Onkel, Tupa Uudentalon veräjällä
Kas tuollaisena tunsi hänet jo viime lukuvuosi, kevytmielisenä hulluttelijana, tuhlaajana, miehenä, joka harvoin puuttui sieltä, missä laulut raikuivat, lasit kilahtelivat ja korttipeli kävi.
— Jalmari Kara, Konrad Löf

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihulluttelija
Genetiivihulluttelijan
Partitiivihulluttelijaa
Essiivihulluttelijana
Translatiivihulluttelijaksi
Inessiivihulluttelijassa
Elatiivihulluttelijasta
Illatiivihulluttelijaan
Adessiivihulluttelijalla
Ablatiivihulluttelijalta
Allatiivihulluttelijalle
Abessiivihulluttelijatta

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit

Lähteet