hulluttelija
substantiivi/ˈhulːutːelijɑ/hul-lut-te-li-ja (5 tavua) · 12 kirjainta
Johdettu sanasta: hullutella
Merkitykset
- henkilö, joka hulluttelee; leikkimielisten älyttömyyksien keksijä ja esittäjä
- (vanhentunut) järjettömyyksien tekijä
Esimerkkilauseet
Kas tuollaisena tunsi hänet jo viime lukuvuosi, kevytmielisenä hulluttelijana, tuhlaajana, miehenä, joka harvoin puuttui sieltä, missä laulut raikuivat, lasit kilahtelivat ja korttipeli kävi."Kestävät kyllä, Tarkki", myhäili muija, joka oli päättänyt kohdella vierastaan tylysti, mutta jonka oli mahdotonta estää hymyään, nähdessänsä suopean hulluttelijan ahavoituneen naaman ja pullakkaat silmät.Vain yksi päämäärä hänellä oli: vapauttaa kotinsa näistä hulluttelijoista, näistä heinäsirkoista, näistä rosvoista, ryöväreistä, joiden jalanjäljissä ei ruohonpiippaa kasvanut.Liittyvät sanat
Käännökset
- ruotsitoker
Taivutustiedot
Taivutusluokka 12 (kulkija)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-elijɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Hulluttelija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hulluttelija