hu­mel­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. mennä humeltaa ’mennä tuhertaa’; tehdä humeltaa ’tehdä tuhertaa’; haastaa humeltaa ’puhua epäselvästi’

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan humertaa yhteydessä
Vastineita
ersämordva, udmurtti, komi
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ersämordvaersämordva tšemeŕd́ams, ‑d́ems, mokšamordva šumə̑rdams ’pusertaa (yhteen), puristaa, vanuttaa; pestä vaatteita’
udmurttiši̮mi̮rti̮ni̮ ’puristaa kokoon, rypistää’
komiši̮mi̮rtni̮ ’kietoa (vaate) tiukasti ympärilleen; pusertaa käsin yhteen’.

suomi ja etäsukukielten sanat voivat olla erikseenkin kehittynyttä deskr. ainesta: huomaa myös suomi murt. mennä humeltaa, humentaa, humertaa; tehdä tai haastaa humeltaa ’mennä, tehdä tuhertaa; puhua epäselvästi’; ainakin suomi murt. palaa humertaa ’palaa kovasti’ tuntuu liittyvän humista sanueeseen, katso tätä.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Humeltaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/humeltaa