huna
Merkitykset
- nenäänsä puhuva, honottaja
- hunaja
- (slangi)tyttö
- (slangi)vetää hunaa ’tehdä kunniaa’
Etymologia
1huna1 – nenäänsä puhuva, honottaja
2huna2 – hunaja
- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hunaja yhteydessä
Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa muinaisruotsi honagher, myöhäinen muinaisruotsi hunagh, honagh, varhaisempi uusruotsi honigh, muinaisnorja hunang, muinaisyläsaksa hona(n)g (← germaaninen *huna(n)ga) ’mesi, hunaja’; ruotsi myös ‑ng-:llisiä muotoja, muun muassa honung, hon(n)ing (1540), josta hunaja sanaa nuorempi laina on suomi murt. honunki, honinki ’hunaja’.
Samaa juurta olevia sanoja
3huna3 – tyttö
- Alkuperä
- Lainasana (englanti: honey)
- Slangissa
- 1950 lähtien
Helsingin slangissa
hani ’tyttö, nainen; rakas, mielitietty, heila’
← englanti honey ’hunaja; rakas, kulta’ (saksa Honig, ruotsi honung ’hunaja’ jne. alkuaan ’keltainen’ vertaa kreikka knēkós ’keltainen, kellertävä’).
Johdoksia: huna, hunaja ’tyttö’
4huna4 – vetää hunaa ’tehdä kunniaa’
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: honnör)
- Slangissa
- 1900 lähtien
Helsingin slangissa
hunööri ’kunnia’
← ruotsi honnör ’kunnia’ (← ranska honneur ← latina honor ’kunnia’).
Johdoksia: huna
Esiintymistiheys
17 esiintymää · 0.0 / milj.
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Huna. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huna