hu­na­ja

substantiivi/ˈhunɑjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hu-na-ja (3 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 7 247. yleisin sana

Merkitys

  1. makea ja tahmea neste, jota mesipistiäiset ja erityisesti mehiläiset tuottavat kukkien medestä ja kasvien tai kirvojen erittämästä mesikasteesta ravinnokseen. Ihminen on hyödyntänyt mehiläisten keräämää hunajaa aluksi luonnonpesistä ottamalla ja nykyisin tarhaamalla mehiläisiä.Hunaja on luonnontuote, joka säilyy ilman säilöntäaineita.

Esimerkkilauseet

Kerää, kimalainen, kerää, sydän, kennot täyteen kesän hunajaa!
— Uuno Kailas, Uni ja kuolema
Seudun väestö lähetti hänelle melko runsaasti viiniä, pähkinöitä, sipulia, papuja ja kuivia hedelmiä, ja vanha Anna oli taitava valmistamaan kaikenlaisia säilykkeitä, makeisia hunajasta ja rypälemehusta, ja keitti parasta kahvia koko Nuorossa.
— Grazia Deledda, Elias Portolu
Tavallisimmin olut valmistettiin osittain paistetusta leivästä, jota liotettiin vedessä ja maustettiin kuminalla, inkiväärillä, muskottipähkinällä, hunajalla, katajalla, hedelmillä tai marjoilla ja joskus kukilla.
— Wikipedia: Olut

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hunaja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Mahtavaa, rikasta Venäjää vastaan: se oli maa, missä rieskaa ja hunajaa tiukkui.
— Joel Lehtonen, Punainen mies
Herra, ylistetty olkoon sanasi, joka on suussani makeampi hunajaa ja mesileipää.
— Kempiläinen Tuomas, Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta
Tällä kertaa se puhkaisee kukan terän ja imee hunajan siten tekemästään aukosta.
— Anatole France, Instituutin jäsenen Sylvestre Bonnardin rikos
Eipä siitte päivän päälle Mieli maistunut mesille, Hunajalle höyrähtänyt.
— Paavo Korhonen, Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua

Etymologia

1hunaja1 – sakeahko makea aine, jota varsinkin mehiläiset valmistavat kukkien medestä

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
  1. suomihunaja
  2. skandinaavinenvertaa muinaisruotsi honagher, myöhäinen muinaisruotsi hunagh, honagh, varhaisempi uusruotsi honigh, muinaisnorja hunang, muinaisyläsaksa hona(n)g (← germaaninen *huna(n)ga) ’mesi, hunaja’

ruotsi myös ‑ng-:llisiä muotoja, muun muassa honung, hon(n)ing (1540), josta hunaja sanaa nuorempi laina on suomi murt. honunki, honinki ’hunaja’.

2hunaja2 – tyttö

Alkuperä
Lainasana (englanti: honey)
Slangissa
1950 lähtien

Helsingin slangissa

hani ’tyttö, nainen; rakas, mielitietty, heila’

← englanti honey ’hunaja; rakas, kulta’ (saksa Honig, ruotsi honung ’hunaja’ jne. alkuaan ’keltainen’ vertaa kreikka knēkós ’keltainen, kellertävä’).

Johdoksia: huna, hunaja ’tyttö’

Englanninkieliset vastineet

  • honey

Esiintymistiheys

22 495 esiintymää · 8.6 / milj.

Suomi24
7.9
Sanomalehdet
13.3
Aikakauslehdet
16.6
Wikipedia
6.5
Reddit
6.2
Tekstitykset
10.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: hunajaa 56 % · hunaja 20 % · hunajan 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-unɑjɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hunaja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hunaja