1hunaja1 – sakeahko makea aine, jota varsinkin mehiläiset valmistavat kukkien medestä
- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- suomihunaja
- skandinaavinenvertaa muinaisruotsi honagher, myöhäinen muinaisruotsi hunagh, honagh, varhaisempi uusruotsi honigh, muinaisnorja hunang, muinaisyläsaksa hona(n)g (← germaaninen *huna(n)ga) ’mesi, hunaja’
ruotsi myös ‑ng-:llisiä muotoja, muun muassa honung, hon(n)ing (1540), josta hunaja sanaa nuorempi laina on suomi murt. honunki, honinki ’hunaja’.