hunttusubstantiivi
/ˈhuntːu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(murteellinen)(leikillinen)koira
Esimerkkilauseet
Hunttu. Armollinen herra ihmissyöjä, säästäkää minun nuori henkeni, minussahan ei ole muuta kuin luuta ja nahkaa, kuten näette.
Hunttu. Ja minä olen Hunttu Honkasalmelta.
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | hunttu |
| Genetiivi | huntun |
| Partitiivi | hunttua |
| Essiivi | hunttuna |
| Translatiivi | huntuksi |
| Inessiivi | huntussa |
| Elatiivi | huntusta |
| Illatiivi | hunttuun |
| Adessiivi | huntulla |
| Ablatiivi | huntulta |
| Allatiivi | huntulle |
| Abessiivi | huntutta |
Riimit
-untːu
Kaikki riimit