huo­kaa­mi­nen

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: huoata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä huoata

Etymologia

huoata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Huokaaminen ei muuten olekaan vastenmielistä miehelle, jonka täytyy saada hengähdellä hurjan juoksun jälkeen.
— Alexandre Dumas, Bastiljin valloitus
Veden kohina, salomaiden synkeys ja yksinäisyys, tuulen huokaaminen sen väsyessä loppumattomalla tiellään, hopeankirkas kuunvalo, joka kirjailee metsän kukat, jyrisevä ukkonen, joka salamoi ja paukkuu pimeänä myrsky-yönä — ovat kaikki luonnon henkien tunteitten ilmauksia, jotka vetoavat siten luonnonystävän herkkään mieleen.
— Achilles Daunt, Turkistenpyydystäjät