huo­a­ta

verbi/ˈhuo̯.ɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huo-a-ta (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 13 610. yleisin sana

Merkitykset

  1. huokaista, hengähtääSelvittyään tilanteesta hän huokasi helpotuksesta.
  2. levähtää, hengähtääHuokaa jo vähän.
  3. olla ahdistuksessa, vaivassa, näännyksissä, kärsiä
  4. ikävöidä, surra
  5. luonnosta humista, kohista, tohistametsä huokaa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Ah, näitä minun heikkoja käsiäni!" huokasi hän silloin itseksensä, alistuvasti, kuin käsillensä puhuen.
— Irmari Rantamala, Israelitar
Ja paikka syrjäinen, jok' ei näy, mulle suokaa, niin ettei lempivät siellä käy ja huokaa.
— Charles ja Mary Lamb, Shakespearen tarinoita
Pertsa aikoi sanoa jotain "harkitsematonta", avasi suunsa, nielaisi sanat ja huokaisi.
— Wikipedia: Pertsa ja Kilu kippareina

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huoata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Läntinen taivas pimeni, ja syystuuli suhisi raskaasti huoaten tammien latvoissa.
— Jac. Ahrenberg, Kansalaisemme
Niin ei ollut kuitenkaan kaikesta päättäen käynyt, ja hän huokasi helpotuksesta.
— Zane Grey, Betty Zane
Genia antoi syvästi huoaten päänsä vaipua rinnalleen ja hiipi sitten ovea kohti.
— Viktor von Falk, Kuningatar Dragan rakkausseikkailut
Helena-rouva huokasi, otti miestänsä kädestä ja alkoi väsyneenä kulkea kotiin päin.
— Eino Railo, Valittu kansa ja luvattu maa

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen länsimurteet, harv. itämurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhōata (prs. hōkān) ’levätä’, hōkaella ’huokailla’, hōkua, hōkussa ’hengittää’, hōku, hōko ’henkäys, henki’, nenähōku ’sierain’
karjalahuokavuo, huoahtoakseh ’levähtää’, huokavo, huokavus ’lepo’, huokain ’sierain’
lyydihuogain ’sama merkitys’, huogauzuda ’levätä’
vatjaōgata ’levätä’, ōgahtā ’huokaista’, ōkua ’huokua’
virohooguda ’sataa rankasti; ähkiä, läähättää’, hoog (g. hoo, Wied myös hoou) ’sadekuuro, tuulenpuuska; vauhti; lepo, väliaika’
–? liivi ūg ’kohista, humista (korvat), vinkua (tuuli)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame soågedh ’humista, kohista (tuuli, puro)’, ruotsinsaame (LÖ) suokket ’huoata, huoahtaa’, ? pohjoissaame šuokˈket (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’huoata’.

Deskr.-onomat. sanoja. Tähän yhteyteen liitetyt permiläinen ja ugrilainen kielten sanat (udmurtti šoka(l)ni̮ ’hengittää, huokua, huoata, puhaltaa’ | komi šojt́t́śi̮ni̮ ’hengähtää, levähtää’ | itämansi šāχ-, sē̮k- ’hengittää raskaasti’ | etelähanti šeχəj- ’läähättää’) ovat erill. deskr. sanoja, tuskin keskenäänkään yhteistä alkuperää.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.sigh, rest
  • ranskasoupirer
  • viroohkama, puhkama

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • sigh
  • rest

Esiintymistiheys

9 277 esiintymää · 3.5 / milj.

Suomi24
3.5
Sanomalehdet
7.8
Aikakauslehdet
7.3
Wikipedia
0.1
Reddit
1.1
Tekstitykset
1.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi D

Yleisimmät: huokaa 42 % · huokaisi 16 % · huokaisin 8 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huoata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuokaanhuokasinolen huoannutolin huoannut
sinähuokaathuokasitolet huoannutolit huoannut
hänhuokaahuokasion huoannutoli huoannut
mehuokaammehuokasimmeolemme huoanneetolimme huoanneet
tehuokaattehuokasitteolette huoanneetolitte huoanneet
hehuokaavathuokasivatovat huoanneetolivat huoanneet
passiivihuoataanhuoattiinon huoattuoli huoattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuokaisinolisin huoannut
sinähuokaisitolisit huoannut
hänhuokaisiolisi huoannut
mehuokaisimmeolisimme huoanneet
tehuokaisitteolisitte huoanneet
hehuokaisivatolisivat huoanneet
passiivihuoattaisiinolisi huoattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuokaa—
hänhuoatkoonolkoon huoannut
mehuoatkaamme—
tehuoatkaa—
hehuoatkootolkoot huoanneet
passiivihuoattakoonolkoon huoattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuoannenlienen huoannut
sinähuoannetlienet huoannut
hänhuoanneelienee huoannut
mehuoannemmelienemme huoanneet
tehuoannettelienette huoanneet
hehuoannevatlienevät huoanneet
passiivihuoattaneenlienee huoattu

Infinitiivit

1. infinitiivihuoata
1. inf. pitkä muotohuoatakseen
2. inf. inessiivihuoatessa
2. inf. inessiivi, passiivihuoattaessa
2. inf. instruktiivihuoaten
3. inf. inessiivihuokaamassa
3. inf. elatiivihuokaamasta
3. inf. illatiivihuokaamaan
3. inf. adessiivihuokaamalla
3. inf. abessiivihuokaamatta
3. inf. instruktiivihuokaaman
4. infinitiivihuokaaminen
5. infinitiivihuokaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuokaava
Passiivin 1. partisiippihuoattava
Aktiivin 2. partisiippihuoannut
Passiivin 2. partisiippihuoattu
Agenttipartisiippihuokaama
Kieltopartisiippihuokaamaton

Riimit

-uoɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huoata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huoata