huokusubstantiivi
/ˈhuo̯ku/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.hiljainen tai heikko ilmavirtaus
Esimerkkilauseet
Luonnon raitis, elähyttävä huoku herätti molemmissa korkean taivaallisen ilon, ja vaikka syksy heidän ympärillänsä karisteli kellastuneita lehtiä puista, oli heidän sydämissään uusi ennen aavistamon kevät.
Yksinäisyyden väkevä huoku näytti upottavan virtoihinsa väsyneen Holstein-Gottorpin, joka elehti, puhui ja hymyili kuten ennenkin, mutta jonka otsaa varjosti pilvi.
Esiintymistiheys
1 014 esiintymää, 0.4 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
7.9
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi D
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | huoku |
| Genetiivi | huoun |
| Partitiivi | huokua |
| Essiivi | huokuna |
| Translatiivi | huouksi |
| Inessiivi | huoussa |
| Elatiivi | huousta |
| Illatiivi | huokuun |
| Adessiivi | huoulla |
| Ablatiivi | huoulta |
| Allatiivi | huoulle |
| Abessiivi | huoutta |
Riimit
-uoku
Kaikki riimit