Asiasanasto.fi

huokuminen

substantiivi

Johdettu sanasta: huokua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä huokua

Etymologia

huokua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Eikä huokuminen käynyt niinkuin ennen.

Minna Canth, Hanna

Hän ajatteli vaan yhtä, näet, paetakseen kaikkia noita silmiä, jotka aukenivat hänen ympärillään, ja lähteäkseen tuosta julmasta paikasta, jossa unella oli kovin raskas huokuminen ja kovin rasittavia ruumiin asentoja.

Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi