huo­ku­a

verbi/ˈhuo̯kuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huo-ku-a (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 10 140. yleisin sana

Merkitys

  1. pursuta, loistaaRobertista huokui virtuoosimaista otetta pianon takana.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kaikkialta, myöskin aseistumattoman työväestön piiristä huokui ennen aavistamatonta ylevyyttä.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Aurinko paistaa jo korkealta taivaan laelta, kuura on sulanut, etelästä huokuu lauha tuuli ja kuljettaa pilviä pitkin taivaan kantta.
— Väinö Kataja, Murheen voima
Siksi taiteilija luo hahmon, joka huokuu voimaa, kauneutta, älykkyyttä ja itseluottamusta, koska ne ovat taiteilijan käsityksessä ihmisen oikea ja luonnollinen tila.
— Wikipedia: Objektivismi (Rand)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huokua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Nytkin oli miltei pimeä, mutta mereltä puhaltava tuuli huokui kylmyyttä maihin.
— Gustaf af Geijerstam, Velan kahleissa
Hän meni hevosen luo, joka makasi pitkänään maassa ja huokui raskaasti.
— Gustave Aimard, Tiikerikissa
Maakin tuoksui ja huokui viileyttä hänen kuumaan ruumiiseensa.
— Selma Anttila, Kaupungin lapsi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huoata yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhōata (prs. hōkān) ’levätä’, hōkaella ’huokailla’, hōkua, hōkussa ’hengittää’, hōku, hōko ’henkäys, henki’, nenähōku ’sierain’
karjalahuokavuo, huoahtoakseh ’levähtää’, huokavo, huokavus ’lepo’, huokain ’sierain’
lyydihuogain ’sama merkitys’, huogauzuda ’levätä’
vatjaōgata ’levätä’, ōgahtā ’huokaista’, ōkua ’huokua’
virohooguda ’sataa rankasti; ähkiä, läähättää’, hoog (g. hoo, Wied myös hoou) ’sadekuuro, tuulenpuuska; vauhti; lepo, väliaika’
–? liivi ūg ’kohista, humista (korvat), vinkua (tuuli)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame soågedh ’humista, kohista (tuuli, puro)’, ruotsinsaame (LÖ) suokket ’huoata, huoahtaa’, ? pohjoissaame šuokˈket (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’huoata’.

Deskr.-onomat. sanoja. Tähän yhteyteen liitetyt permiläinen ja ugrilainen kielten sanat (udmurtti šoka(l)ni̮ ’hengittää, huokua, huoata, puhaltaa’ | komi šojt́t́śi̮ni̮ ’hengähtää, levähtää’ | itämansi šāχ-, sē̮k- ’hengittää raskaasti’ | etelähanti šeχəj- ’läähättää’) ovat erill. deskr. sanoja, tuskin keskenäänkään yhteistä alkuperää.

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.ooze

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • breathe
  • give off
  • brim
  • ooze

Esiintymistiheys

14 010 esiintymää · 5.3 / milj.

Suomi24
5.7
Sanomalehdet
4.3
Aikakauslehdet
6.9
Wikipedia
0.8
Reddit
5.9
Tekstitykset
2.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi D

Yleisimmät: huokuu 72 % · huokui 13 % · huokuva 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huokua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuounhuouinolen huokunutolin huokunut
sinähuouthuouitolet huokunutolit huokunut
hänhuokuuhuokuion huokunutoli huokunut
mehuoummehuouimmeolemme huokuneetolimme huokuneet
tehuouttehuouitteolette huokuneetolitte huokuneet
hehuokuvathuokuivatovat huokuneetolivat huokuneet
passiivihuoutaanhuouttiinon huouttuoli huouttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuokuisinolisin huokunut
sinähuokuisitolisit huokunut
hänhuokuisiolisi huokunut
mehuokuisimmeolisimme huokuneet
tehuokuisitteolisitte huokuneet
hehuokuisivatolisivat huokuneet
passiivihuouttaisiinolisi huouttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuou—
hänhuokukoonolkoon huokunut
mehuokukaamme—
tehuokukaa—
hehuokukootolkoot huokuneet
passiivihuouttakoonolkoon huouttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuokunenlienen huokunut
sinähuokunetlienet huokunut
hänhuokuneelienee huokunut
mehuokunemmelienemme huokuneet
tehuokunettelienette huokuneet
hehuokunevatlienevät huokuneet
passiivihuouttaneenlienee huouttu

Infinitiivit

1. infinitiivihuokua
1. inf. pitkä muotohuokuakseen
2. inf. inessiivihuokuessa
2. inf. inessiivi, passiivihuouttaessa
2. inf. instruktiivihuokuen
3. inf. inessiivihuokumassa
3. inf. elatiivihuokumasta
3. inf. illatiivihuokumaan
3. inf. adessiivihuokumalla
3. inf. abessiivihuokumatta
3. inf. instruktiivihuokuman
4. infinitiivihuokuminen
5. infinitiivihuokumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuokuva
Passiivin 1. partisiippihuouttava
Aktiivin 2. partisiippihuokunut
Passiivin 2. partisiippihuouttu
Agenttipartisiippihuokuma
Kieltopartisiippihuokumaton

Riimit

-uokuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huokua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huokua