- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huoata yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hōata (prs. hōkān) ’levätä’, hōkaella ’huokailla’, hōkua, hōkussa ’hengittää’, hōku, hōko ’henkäys, henki’, nenähōku ’sierain’ |
|---|---|
| karjala | huokavuo, huoahtoakseh ’levähtää’, huokavo, huokavus ’lepo’, huokain ’sierain’ |
| lyydi | huogain ’sama merkitys’, huogauzuda ’levätä’ |
| vatja | ōgata ’levätä’, ōgahtā ’huokaista’, ōkua ’huokua’ |
| viro | hooguda ’sataa rankasti; ähkiä, läähättää’, hoog (g. hoo, Wied myös hoou) ’sadekuuro, tuulenpuuska; vauhti; lepo, väliaika’ |
| – | ? liivi ūg ’kohista, humista (korvat), vinkua (tuuli)’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| eteläsaame | eteläsaame soågedh ’humista, kohista (tuuli, puro)’, ruotsinsaame (LÖ) suokket ’huoata, huoahtaa’, ? pohjoissaame šuokˈket (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’huoata’. |
|---|
Deskr.-onomat. sanoja. Tähän yhteyteen liitetyt permiläinen ja ugrilainen kielten sanat (udmurtti šoka(l)ni̮ ’hengittää, huokua, huoata, puhaltaa’ | komi šojt́t́śi̮ni̮ ’hengähtää, levähtää’ | itämansi šāχ-, sē̮k- ’hengittää raskaasti’ | etelähanti šeχəj- ’läähättää’) ovat erill. deskr. sanoja, tuskin keskenäänkään yhteistä alkuperää.