huoun­ta

substantiivi/ˈhuo̯.untɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: huokua

Merkitys

Etymologia

huokua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Luonnon lapsena kasvoi kansa, nukkui honkien huountaan, uneksi uudesta onnestansa, heräsi aaltojen loiskinaan; huhtia raaten, kaskia kaaten voimoa elämän nisistä joi, metsän Mielikin povella maaten luonnon luottehet kuulla voi.
Juhani Aho, Kuvia ja kuvitelmia Suomen historiasta I
Luonnon lapsena kasvoi kansa, nukkui honkien huountaan, uneksi uudesta onnestansa, heräsi aaltojen loiskinaan: huuhtia raaten, kaskia kaaten voimoa elämän nisistä joi, metsän Mielikin povella maaten luonnon luottehet kuulla voi.
Eino Leino, Vapauden kirja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuounta
Genetiivihuounnan
Partitiivihuountaa
Essiivihuountana
Translatiivihuounnaksi
Inessiivihuounnassa
Elatiivihuounnasta
Illatiivihuountaan
Adessiivihuounnalla
Ablatiivihuounnalta
Allatiivihuounnalle
Abessiivihuounnatta

Riimit

-uountɑ

Kaikki riimit

Lähteet