Asiasanasto.fi

huounta

substantiivi

/ˈhuo̯.untɑ/

Johdettu sanasta: huokua

Merkitys

  1. 1.huokuminen

Etymologia

huokua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Luonnon lapsena kasvoi kansa, nukkui honkien huountaan, uneksi uudesta onnestansa, heräsi aaltojen loiskinaan; huhtia raaten, kaskia kaaten voimoa elämän nisistä joi, metsän Mielikin povella maaten luonnon luottehet kuulla voi.

Juhani Aho, Kuvia ja kuvitelmia Suomen historiasta I

Luonnon lapsena kasvoi kansa, nukkui honkien huountaan, uneksi uudesta onnestansa, heräsi aaltojen loiskinaan: huuhtia raaten, kaskia kaaten voimoa elämän nisistä joi, metsän Mielikin povella maaten luonnon luottehet kuulla voi.

Eino Leino, Vapauden kirja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

Nominatiivihuounta
Genetiivihuounnan
Partitiivihuountaa
Essiivihuountana
Translatiivihuounnaksi
Inessiivihuounnassa
Elatiivihuounnasta
Illatiivihuountaan
Adessiivihuounnalla
Ablatiivihuounnalta
Allatiivihuounnalle
Abessiivihuounnatta

Riimit

-uountɑ

Kaikki riimit