hur­maa­mi­nen

substantiivi/ˈhurmɑːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: hurmata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä hurmata

Etymologia

hurmata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

hyökkäyksessä käytettävät purenta, rynnäkkö, isku, ja myrkyn sylkeminen, ystävystymisessä käytettävät laulu, tanssi, hurmaaminen, ja poseeraus, sekä muita taitoja kuten hyppy, hiipiminen, liito, pyrähdys, tarttuminen, ja näkö.
Wikipedia: Spore

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihurmaaminen
Genetiivihurmaamisen
Partitiivihurmaamista
Essiivihurmaamisena
Translatiivihurmaamiseksi
Inessiivihurmaamisessa
Elatiivihurmaamisesta
Illatiivihurmaamiseen
Adessiivihurmaamisella
Ablatiivihurmaamiselta
Allatiivihurmaamiselle
Abessiivihurmaamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet