hur­vi­o

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. mieletön, hullu; tuhlari; häviö, tuho

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
karjala

Deskr.-sävyistä ainesta, joka ainakin osittain liittyy sanaan hurma (katso tätä), osittain voi olla lainaa ← nykyruotsi hurva ’olla huolimaton, menettää jtak hutiloimalla’, hurvel, hurvig ’hulttio, moukka’, ellei vaikutus ole ollut päinvastaista.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahurvitella ’tuhlailla’, hurmitella ’sama merkitys’, hurvehtuo ’väsyä; käydä hervottomaksi’, hurve(h) ’(et. jäsenistä kadonnut) voima’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hurvio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hurvio