hu­vit­ta­ja

substantiivi/ˈhuʋitːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: huvittaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka viihdyttää muita tai herättää hilpeyttä

Esimerkkilauseet

Kerran suuressa seurassa sanoo hänelle viskaali, joka aina näyttelee huvittajan osaa: "Mistä se johtuu, että enimmät tappelijat ja riitapukarit aina ovat teidän kotipitäjästänne!
— Maila Talvio, Louhilinna
Tekijä oli ymmärtänyt aikansa vaatimuksen luodessaan kirjallisuuden alan, joka kelpasi samalla sekä opettajaksi että huvittajaksi, opastaen luonnon tuntemiseen ja luonnontieteellisten asiain ymmärtämiseen.
— Jules Verne, Matkustus maan keskipisteeseen
Suomeen palattuaan Uskela toimitti muun muassa pilalehti Huvittajaa 1912-1913, mutta elätti itsensä pääosin tilapäistöillä kirjoittamalla työväenlehtiin erilaisia pakinoita, novelleja ja runoja.
— Wikipedia: Kaarlo Uskela

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuvittaja
Genetiivihuvittajan
Partitiivihuvittajaa
Essiivihuvittajana
Translatiivihuvittajaksi
Inessiivihuvittajassa
Elatiivihuvittajasta
Illatiivihuvittajaan
Adessiivihuvittajalla
Ablatiivihuvittajalta
Allatiivihuvittajalle
Abessiivihuvittajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet