hy­po­teet­tis-de­duk­tii­vi­nen ­tie­teen­kä­si­tyssubstantiivi

1. 1.(Filosofia)Tieteenkäsitys, jonka mukaan hypoteeseja ei tarvitse etukäteen perustella empiirisen aineiston ja siitä tehtävien induktiivisten yleistysten avulla, vaan niitä voi testata dedusoimalla hypoteeseistä seurauksia ja tarkastelemalla niiden totuutta

Liittyvät sanat