hyy­ry­läi­nen

erisnimi/ˈhyːrylæi̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hyy-ry-läi-nen (4 tavua) · 11 kirjainta

Merkitys

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (varhaisempi uusruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan hyyry yhteydessä
Slangissa
1900 lähtien
  1. suomihyyry
  2. varhaisempi uusruotsi, nykyruotsihyra ’vuokra, pesti; vuokrata, pestata’
  3. keskialasaksahūre, hüre ’vuokra, pesti’, hūren ’vuokrata, pestata’

(suomi → karjala hyyri, hyyry ’vuokra; jauhatuspalkkio’, hyyrätä ’vuokrata’ ja pohjoissaame murt. hǖrülâš ’vuokralainen’)

(viro (h)üür ’vuokra’, (h)üürida ’vuokrata’ ← nykyruotsi murt. Viro; liivi īr ’pestiraha, pestipaikka’, īr (prs. īrəb) ’vuokrata’ joko ← latvia īr(e) ’vuokra’ (← keskialasaksa) tai ← viro).

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

hyyraa ’vuokrata’; myös hyrää

← ruotsi hyra ’vuokra; vuokrata (itselleen), asua vuokralla; pestata’, hyra ut ’antaa vuokralle’ (← keskialasaksa hūren, vertaa saksa heuern, englanti hire ’vuokrata; pestata’).

Johdoksia: hyyra ’vuokra’, hyyry ’vuokra; alivuokralainen; pesti’, hyyryläinen ’(ali)vuokralainen; syöpäläinen’

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-æinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hyyryläinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hyyryläinen