häi­käi­ly

substantiivi/ˈhæi̯kæi̯ly/
Jaa

Johdettu sanasta: häikäillä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. epäröinti tai arastelu jonkin asian tekemistä kohtaan

Esimerkkilauseet

[389-417] "Saat pahan palkkasi nyt, sinä kurja, kun suutasi soittaa häikäilyttä sä tääll' ylimyksen niin monen kesken julkenet.
— Homeros, Odysseia
Paras keino oli se, joka vei varmasti, ehkä pitkän kierroksenkin kautta perille, ja luottamus, lupaukset ja valat sysättiin syrjään tai rikottiin ilman pienintä häikäilyä.
— C. Georg Starbäck, Niilo Bonpoika Sture III Testamentti

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihäikäily
Genetiivihäikäilyn
Partitiivihäikäilyä
Essiivihäikäilynä
Translatiivihäikäilyksi
Inessiivihäikäilyssä
Elatiivihäikäilystä
Illatiivihäikäilyyn
Adessiivihäikäilyllä
Ablatiivihäikäilyltä
Allatiivihäikäilylle
Abessiivihäikäilyttä

Riimit

-æikæily

Kaikki riimit

Lähteet