häi­peen­ty­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. häipyä

Etymologia

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan häipyä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhäipertüä ’hävitä, häipyä’, häipärtǟ ’hämmentää, haitata’, häipärtüä ’eksyä, sekaantua’
karjalahäipyö ’kadota, hävitä; joutua mielenhäiriöön’
vepsähäipak, häimak ’samea, uninen (silmistä)’
vatjahäipärt́śüä ’hämmentyä, mennä päästään pyörälle, eksyä’

vertaa myös viro hääbuda ’vähitellen kadota, hävitä’ suomi → pohjoissaame hæiˈbât ’olla kauan poissa, jäädä pois’, piitimensaame ajĕpanet ’kadota’.

Tutkimuskirjallisuutta (3)
  • Hakulinen 1941 SKRK 1 141 (häipyä ~ haipua)
  • SKES 1955 96 (+ ka; sm > lp)
  • EEW 1982–83 460 (vi joko ~ sm häipyä tai ~ vi hääduda, sm hävitä)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Häipeentyä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/häipeentyä