häi­py­mä­tön

adjektiivi/ˈhæi̯pymætøn/
Jaa

Johdettu sanasta: häipymä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sellainen, joka ei lopu tai ehyty; ehtymätön

Esimerkkilauseet

Heille on ollut mahdotonta tunkeutua ulkokuoren läpi, nähdäkseen sitä arvoituksellista persoonallisuutta, joka Jeesuksen nimisenä toimi aikakaudellaan niin valtavasti, että hänen kuvansa on heijastunut häipymättömänä jälkimaailmalle.
— Willie Angervo, Suurlähettiläs
Vaimovanhuksen katse oli luotu maahan, ja hänen vartalonsa oli kumarassa, mutta siitä huolimatta oli siinä synnynnäisen jalouden häipymätön leima: hän oli kunnianarvoinen alennuksessaan, juhlallinen surussaan.
— Viktor Rydberg, Itämeren risteilijä

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihäipymätön
Genetiivihäipymättömän
Partitiivihäipymätöntä
Essiivihäipymättömänä
Translatiivihäipymättömäksi
Inessiivihäipymättömässä
Elatiivihäipymättömästä
Illatiivihäipymättömään
Adessiivihäipymättömällä
Ablatiivihäipymättömältä
Allatiivihäipymättömälle
Abessiivihäipymättömättä