hää­ly­väi­nen

adjektiivi/ˈhæːlyʋæi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: häälyä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. häilyväinen; helposti muuttuva tai epävakaa

Esimerkkilauseet

Olisiko Kaisulla ollut häälyväinen luonne, niin kyllä kaiketi hän yhden tyhmän ylpeän mamsellin tähden olisi viettänyt juhlansa toisten kumppaneiden parissa; mutta se ei ollut niin ja koko juhlan vietto riemuineen raukesi siihen paikkaan ja suru asui tytön sydämessä koko päivän.
— Fredrika Pietilä, Kihlatut
Vain aivot joutilaat ja jotka kiiltoturhuutt' ihannoi, teist' täyteen tulla voi kuin päivänsäteet valohiuteistaan; vain Morfeus saatollaan niin täyttää häälyväisten unten maat.
— Eino Railo, Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihäälyväinen
Genetiivihäälyväisen
Partitiivihäälyväistä
Essiivihäälyväisenä
Translatiivihäälyväiseksi
Inessiivihäälyväisessä
Elatiivihäälyväisestä
Illatiivihäälyväiseen
Adessiivihäälyväisellä
Ablatiivihäälyväiseltä
Allatiivihäälyväiselle
Abessiivihäälyväisettä

Riimit

-æinen

Kaikki riimit

Lähteet