1höppä1 – pehmeä, hauras, kuohkea, kevyt aine; eräiden ruokien nimitys
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- etupäässä itämurteet Pohjanmaa
- Vastineita
- karjala
Deskr. sanoja; samaa lähtöä ovat ilmeisesti s.v. höperö mainitut sanat.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | höppelö, höppälö ’kevyt, vähäpainoinen’, höppö(voi) ’huono voi’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2höppä2 – höperö, hassahtava, tyhmä, ajattelematon; turhan puhuja
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan höperö yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Deskr. ainesta, jolle läheisiä ovat s.v. höpistä, höplä, höppä ja höpsä mainitut sanat.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | höpelö, höp(p)erö, höppivö ’saamaton, hupsu, hassu’, höpertyö ’tulla sekapäiseksi’, höperteä, höperöijä ’tehdä tai puhua järjettömiä, hupsia’ |
|---|
(suomi ? → nykyruotsi murt. höpäl, höppäl ’höperö, hupsu; raukka, vintiö’).
Samaa juurta olevia sanoja