höp­sä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. hassu, hupsu, (vanhuuden)höperö

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

Deskr.-onomat. sanoja, joihin vertaa hupsu ja interj. hups.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhöpsähtǟ ’mennä päästään sekaisin’
karjalahöpsö, höpsy ’hassu, hupsu; (eläimestä) suuri, kömpelö’, höpsäkkö ’alakuloinen, masentunut’, höpseä, höpsie ’hupsia, puhua joutavia, houria; liikkua kepeästi, hypähdellä’
lyydihöpšähtädä ’(kiehua) kuohahtaa’
vepsähöpstuda ’seota päästään’, höpsta, höpsütädä ’mennä hyssyttää’, höpsahtada ’tulla äkkiä, hujahtaa’
vatjahöpsiä ’unohtaa’, (Kukk) höpsü ’höpsö’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Höpsä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/höpsä