höp­säh­tä­vä

adjektiivi/ˈhøpsæhtæʋæ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. hieman höperö tai sekava, usein orastavasta vanhuudenheikkoudesta johtuen

Esimerkkilauseet

— Onpahan semmoinen höpsähtävä poliisi, viinapoliisi, käy haistelemassa ihmisten henkeä ja on aina liikkeessä.
— Veikko Korhonen, Rämekorven viinakuninkaat
"Suomalaista sisua, — joskin ukko oli tietysti aika tavalla höpsähtävä, suuri poikkeus tavallisista ihmisistä... Hullunkurisen liikuttavaa!
— Joel Lehtonen, Henkien taistelu

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihöpsähtävä
Genetiivihöpsähtävän
Partitiivihöpsähtävää
Essiivihöpsähtävänä
Translatiivihöpsähtäväksi
Inessiivihöpsähtävässä
Elatiivihöpsähtävästä
Illatiivihöpsähtävään
Adessiivihöpsähtävällä
Ablatiivihöpsähtävältä
Allatiivihöpsähtävälle
Abessiivihöpsähtävättä

Riimit

-æʋæ

Kaikki riimit

Lähteet