ignorointisubstantiivi

/ˈiɡnoroi̯nti/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.huomiotta jättäminen tai piittaamattomuus

Taivutustiedot

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	ignorointi
Genetiivi	ignoroinnin
Partitiivi	ignorointia
Essiivi	ignorointina
Translatiivi	ignoroinniksi
Inessiivi	ignoroinnissa
Elatiivi	ignoroinnista
Illatiivi	ignorointiin
Adessiivi	ignoroinnilla
Ablatiivi	ignoroinnilta
Allatiivi	ignoroinnille
Abessiivi	ignoroinnitta

Riimit

-ointi