ihalaadjektiivi
/ˈihɑlɑ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(vanhentunut)(runollinen)selkeä tai kirkas
Esimerkkilauseet
Tuo tunsi ihala impi itkun jo sydänalassa, tuskan niin ilonihanan, riemun niin surunsuloisen kuin on kuudan toukokuinen tai tuoksu kevät-ahavan — ja hän astui jo alemma, vaipui valtahan utujen.
Sitä itken mä ihala, sitä vaivainen valitan, kun sun maasi on manattu, kirottu nyt kirren alle, vilu kun on vehrän vienyt, kun on kankahan kanerva nitistetty nietoksihin, kun on pellon kukkapenger haudattuna hangen alle, kun on järvet jäätynehet pakahtua pakkasessa, -— sitä itken ma ihala, valittelen, vaikeroitsen, kun ei ilmoissa iloa, kun ei suuri luomakunta eikä ihminen enänä elon-onneansa etsi tanhuvilta taivon taaton, eikä talvehensa tahdo sua Herrani suloinen vihan kirttä kirvoittamaan".
Kylän kantatilat Sällylä ja Ihala ovat sijainneet nykyisillä paikoillaan 1700 -luvusta lähtien.
Esiintymistiheys
69 esiintymää, 0.0 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | ihala |
| Genetiivi | ihalan |
| Partitiivi | ihalaa |
| Essiivi | ihalana |
| Translatiivi | ihalaksi |
| Inessiivi | ihalassa |
| Elatiivi | ihalasta |
| Illatiivi | ihalaan |
| Adessiivi | ihalalla |
| Ablatiivi | ihalalta |
| Allatiivi | ihalalle |
| Abessiivi | ihalatta |
Riimit
-ihɑlɑ
Kaikki riimit