ih­mis­vi­li­nä

Kortteeri, johon jouduimme, oli suuri avara huone, ihmisvilinää täynnä, niinkuin jossakin markkinahallissa.

Ja hän hymyili ajatellessaan, että tällä kadulla hän siis saisi joka ainoa ilta harhailla, hämärissä ja keskellä ihmisvilinää, kunnes se kävisi hänelle yhtä kotoiseksi kuin Carl Johanin katu.

Ehkä he ovat vain kasvoja väkijoukossa, mutta aseman ihmisvilinää tarkkaileva yksinäinen mies kuvittelee mielessään kahden nuoren rakkaustarinan nähden heidät kävelemässä Thames -joen ylittävällä Waterloon sillalla.