i­kui­suu­den

Ikuisuuden ajelehdin taakkoineni, vajoan usein uppoamisen sumuun, nousen jälleen salaperäisesti, ihmetellen, Ei tule kukaan sanoen: kannan sinua, menehdyt.

Valistusta, jok' ei Luojaa Kammo niinkuin turman tuojaa, Vaan vie luodun Luojan luo; Valistusta, jok' ain' uutta Voimaa, uutta, ihanuutta Lähteist' ikuisuuden juo.

Toisaalla oli väärä turvallisuus ja onni tässä elämässä, helvetti ja kadotus kuoleman jälkeen, toisaalla syntien tunnustaminen, kääntyminen, uudestisyntyminen, seurakuntaelämä tässä elämässä esimakuna ikuisesta autuudesta ja toiveikas ikuisuuden odotus.