ilkosilla

Langholmakin oli suorentanut itseänsä ja istui keinutuolilla niska jyrkkänä kuin kynttilä ja silmät Pukkilassa kuin Mooseksen nuoliltansa Aaronin vasikassa: sekös vielä puuttui ja semmoisiinkos korvaa lainattava, että joku kirkkaalla keskipäivällä ja järkiseurassa riisuu itsensä muitten keskellä ilkosiltaan mielensä alastomille ja päästää suustansa puheen pajua senhajuista, ettei laarilla istujakaan kehtaisi semmoista omaksensa tunnustaa!

Volter Kilpi, Alastalon salissa