il­lal­lis­ai­ka

substantiivi/ˈilːɑlːisˌɑi̯kɑ/
Jaa

sisältää sanat: illallinen + aika

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ajankohta, jolloin illallinen tai illan ateria on valmis ja tarjoillaan

Esimerkkilauseet

Hän löi laimin illallisaikansa, iltakurssinsa.
— Björnstjerne Björnson, Liput liehumassa
Kello 23 on paras illallisaika.
— Vilho Helanen, Kolme laukausta yössä

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviillallisaika
Genetiiviillallisajan
Partitiiviillallisaikaa
Essiiviillallisaikana
Translatiiviillallisajaksi
Inessiiviillallisajassa
Elatiiviillallisajasta
Illatiiviillallisaikaan
Adessiiviillallisajalla
Ablatiiviillallisajalta
Allatiiviillallisajalle
Abessiiviillallisajatta

Riimit

-ɑikɑ

Kaikki riimit

Lähteet