il­mai­su­tar­ve

substantiivi/ˈilmɑi̯suˌtɑrʋeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

il-mai-su-tar-ve (5 tavua) · 12 kirjainta

Yhdyssana: ilmaisu + tarve

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sisäinen halu tai tarve tuoda omia ajatuksiaan tai tunteitaan muiden tietoon

Esimerkkilauseet

Lindblad joutuu melkoisesti olemaan lyyrillinen, runoiltu ja mustapääläisittäin runoileva tarve, ei tietenkään tekijänsä avoin valtakirja, mutta sentään jonkinlainen ilmaisutarpeen salanimi, jo ensimmäisillä ilmestymisensä hetkillä siellä »Arkadiassa» kyllin etäiseksi hahmoteltu, jotta hän sellaisena oli Mustapäälle erityisen sopiva.
— Aaro Hellaakoski, Kuuntelua
Symboleita on vähemmän kuin luonnollisissa kielissä, ja ilmaukset ovat täsmällisiä, kun taas luonnolliset kielet joustavat ilmaisutarpeen mukaan.
— Wikipedia: Kieli
Kuitenkaan kaikki kieleen tulleet uudet sanat eivät varsinaisesti ole uudissanoja vaan tilapäisiä luomuksia, jotka täyttävät hetkellisen ilmaisutarpeen Uudissana on kyseessä vasta silloin kun sana vakiintuu yleisemmin tiettyä käsitettä kuvaamaan.
— Wikipedia: Uudissana

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrʋe

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ilmaisutarve. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ilmaisutarve