il­ma­kul­ku­neu­vo

substantiivi/ˈilmɑˌkulkuˌneu̯ʋo/
Jaa

sisältää sanat: ilma + kulku + neuvo

Merkitys

  1. (lähinnä lakitekstissä) ilma-alus, lentokone

Esimerkkilauseet

Ilmakulkuneuvojen kehityttyä sen täytyy salaisuutensa luovuttaa utelevalle tieteelle.
— I. K. Inha, Maantiede ja löytöretket IV
kand., korkeakoulututkinto lautakunta, lk, julkista tehtävää varten asetettu monijäseninen elin lentokuvaus, lk, ilmakulkuneuvosta suoritettava valokuvaus lähtökynnys, lk, marssiosaston sivuuttama maastonkohta määrähetkellä Lahden Keilaajat, LK, suomalainen urheiluseura.
— Wikipedia: Lk

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviilmakulkuneuvo
Genetiiviilmakulkuneuvon
Partitiiviilmakulkuneuvoa
Essiiviilmakulkuneuvona
Translatiiviilmakulkuneuvoksi
Inessiiviilmakulkuneuvossa
Elatiiviilmakulkuneuvosta
Illatiiviilmakulkuneuvoon
Adessiiviilmakulkuneuvolla
Ablatiiviilmakulkuneuvolta
Allatiiviilmakulkuneuvolle
Abessiiviilmakulkuneuvotta

Riimit

-euʋo

Kaikki riimit

Lähteet