il­man­hen­ki

substantiivi/ˈilmɑnˌheŋki/
Jaa

Yhdyssana: ilma + henki

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. hyvin heikko tuuli tai ilmavirta
  2. mytologinen tai kansanperinteellinen ilmanhaltija tai henkiolento

Esimerkkilauseet

Matala käkkyräinen tunturikoivikko on hänen kaunein metsistönsä, vaivaiskoivu, "tunturipuu", hänen mieluisin polttopuunsa, ja vilpoinen tunturien tuuli hänen ihanin ilmanhenkensä.
Samuli Paulaharju, Taka-Lappia
Yö oli tyyni ja hiljainen, ja hänen kasvojansa hivelevä leyhkeä ilmanhenki toi muassansa kaukaisen kemuilun vaimentunutta ääntä, arabialaisen soittopillin valittavia säveliä, rummun rytmillistä pärinää, miesten syvä-äänistä laulua.
E. M. Hull, Sheikin pojat
Siellä tärkein henki oli useimmille Ilmanhenki ja muita tärkeitä henkiä olivat Merenhenki sekä Kuunhenki.
Wikipedia: Eskimot

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviilmanhenki
Genetiiviilmanhengen
Partitiiviilmanhenkeä
Essiiviilmanhenkenä
Translatiiviilmanhengeksi
Inessiiviilmanhengessä
Elatiiviilmanhengestä
Illatiiviilmanhenkeen
Adessiiviilmanhengellä
Ablatiiviilmanhengeltä
Allatiiviilmanhengelle
Abessiiviilmanhengettä

Riimit

-eŋki

Kaikki riimit

Lähteet