i­mar­te­le­mi­nen

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: imarrella

Merkitys

  1. teonnimi verbistä imarrella

Etymologia

imarrella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

— Usko minua, miesten imarteleminen ei ole minua laisinkaan houkutellut, ja jos olen ollut veikistelevä, on se tapahtunut siitä syystä, että olen tahtonut olla mieluinen yhdelle, ainoastansa yhdelle.
— Sylvia, Magdalena Rudenschöld
Imarteleminen on itsekkäässä tarkoituksessa lausuttu teeskennelty kiitos eikä ystävän rehellinen kiittäminen siitä, mikä meistä on hyvä ja kiitosta ansaitseva.
— Harriet Beecher-Stowe, Pikku kettuja
Vakuuttamaan pyrkiviä tekniikoita ovat muun muassa omalla arvovallalla pelottelu, imarteleminen ja tunnetason hyväksikäyttö.
— Wikipedia: Psykologinen manipulointi