i­mar­rel­la

verbi/ˈimɑrːelːɑˣ/
Jaa

4 tavua · 9 kirjainta · taivutustyyppi 67 (tulla) · Suomen kielen 10 422. yleisin sana

Merkitys

  1. lausua liioiteltuja kohteliaisuuksia, kehua vedoten jonkun turhamaisuuteen tai itserakkauteen

Esimerkkilauseet

Elämän jalokiviksi voin imarrella teitä nyt, tällä hetkellä, teitä kauniita ja puhtaita ja hellän näköisiä, — rikkaan on hyvä olla kaunis ja puhdas ja hellä!
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
"Te imartelette liittolaistanne, sire; niinpä pyrittekin pettämään häntä", sanoi Madame heristäen hänelle pientä, uhmailevaa sormeansa.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi I
Jos minnekkä taivut, Miss' siintyvän näyt, Jos minne sä vaivut Ja lepohon käyt, Niin laulelot sorjat Sua seuraelee, Ja kukkaset korjat Ain imartelee.
— Zacharias Topelius, Luonnonkirja
Kaupungissa liikkuessaan pelaajan käyttäyessään voimiaan hyvään, ihmiset ottavat hänestä kuvia, imartelevat ja ihailevat häntä sekä asettelevat julisteita hänestä rakennusten seinille.
— Wikipedia: Infamous
Oli tavallista, että hovimaalarit imartelivat mallejaan maalatessaan merkittävien henkilöiden muotokuvia.
— Wikipedia: Anna Kleveläinen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.flatter, compliment, adulate

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • adulate
  • shine up
  • soft-soap
  • fawn
  • stroke
  • brown-nose
  • blandish
  • flatter

Esiintymistiheys

13 525 esiintymää · 5.2 / milj.

Suomi24
4.9
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.8
Reddit
1.6
Tekstitykset
13.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67, vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: imarreltu 40 % · imartelee 15 % · imartele 15 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin imarrella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäimartelenimartelinolen imarrellutolin imarrellut
sinäimarteletimartelitolet imarrellutolit imarrellut
hänimarteleeimartelion imarrellutoli imarrellut
meimartelemmeimartelimmeolemme imarrelleetolimme imarrelleet
teimarteletteimartelitteolette imarrelleetolitte imarrelleet
heimartelevatimartelivatovat imarrelleetolivat imarrelleet
passiiviimarrellaanimarreltiinon imarreltuoli imarreltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäimartelisinolisin imarrellut
sinäimartelisitolisit imarrellut
hänimartelisiolisi imarrellut
meimartelisimmeolisimme imarrelleet
teimartelisitteolisitte imarrelleet
heimartelisivatolisivat imarrelleet
passiiviimarreltaisiinolisi imarreltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäimartele—
hänimarrelkoonolkoon imarrellut
meimarrelkaamme—
teimarrelkaa—
heimarrelkootolkoot imarrelleet
passiiviimarreltakoonolkoon imarreltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäimarrellenlienen imarrellut
sinäimarrelletlienet imarrellut
hänimarrelleelienee imarrellut
meimarrellemmelienemme imarrelleet
teimarrellettelienette imarrelleet
heimarrellevatlienevät imarrelleet
passiiviimarreltaneenlienee imarreltu

Infinitiivit

1. infinitiiviimarrella
1. inf. pitkä muotoimarrellakseen
2. inf. inessiiviimarrellessa
2. inf. inessiivi, passiiviimarreltaessa
2. inf. instruktiiviimarrellen
3. inf. inessiiviimartelemassa
3. inf. elatiiviimartelemasta
3. inf. illatiiviimartelemaan
3. inf. adessiiviimartelemalla
3. inf. abessiiviimartelematta
3. inf. instruktiiviimarteleman
4. infinitiiviimarteleminen
5. infinitiiviimartelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiimarteleva
Passiivin 1. partisiippiimarreltava
Aktiivin 2. partisiippiimarrellut
Passiivin 2. partisiippiimarreltu
Agenttipartisiippiimartelema
Kieltopartisiippiimartelematon

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet