in­duk­ti­o­to­dis­tus

substantiivi/ˈinduktioˌtodistus/
Jaa

sisältää sanat: induktio + todistus

Merkitys

  1. (Matematiikka)todistustyyppi, jossa todistetaan, että jokin väite pätee kaikilla luonnollisilla luvuilla osoittamalla ensin, että se pätee luvulla ja todistamalla sitten, että jos se pätee luvulla , niin se pätee myös luvulla

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Toisin sanoen Induktio -oletuksen nojalla voidaan tehdä sijoitus , jolla yhtälön vasen puoli saadaan muotoon Jos tämä voidaan esittää samassa muodossa kuin induktioväitteen oikea puoli, niin induktiotodistus on saatettu loppuun.
Wikipedia: Matemaattinen induktio
Koska ja , niin induktiotodistuksella nähdään helposti, että kaikilla n. Siten väite (2) seuraa väitteestä (1).
Wikipedia: Wallisin kaavat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviinduktiotodistus
Genetiiviinduktiotodistuksen
Partitiiviinduktiotodistusta
Essiiviinduktiotodistuksena
Translatiiviinduktiotodistukseksi
Inessiiviinduktiotodistuksessa
Elatiiviinduktiotodistuksesta
Illatiiviinduktiotodistukseen
Adessiiviinduktiotodistuksella
Ablatiiviinduktiotodistukselta
Allatiiviinduktiotodistukselle
Abessiiviinduktiotodistuksetta

Riimit

-odistus

Kaikki riimit

Lähteet