- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan interrogativus ’interrogatiivinen’, johdos verbistä interrogare ’kysyä’, jossa inter- ’väliin’ + rogare ’kysyä’.
in-ter-ro-ga-tii-vi-nen (7 tavua) · 17 kirjainta
Johdettu sanasta: interrogatiivi
Heitettäköön tämän lupaavan sanan päätteeksi vaikka useitakin »interrogatiivisia» pukinsorkkia, varmaa on jo nyt, että Ilmari Unhon tähänastinenkin lyhyt ura on mitä viehättävin ja herkin havaintokuva jokaiselle, ketä huvittaa tarkastella näyttelijän työtä sen hatarissakin aikeissa ja aihelmissa.Lähtökohtana lähinnä latinan interrogativus ’interrogatiivinen’, johdos verbistä interrogare ’kysyä’, jossa inter- ’väliin’ + rogare ’kysyä’.
9 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 38 (nainen)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iːʋinen
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Interrogatiivinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/interrogatiivinen