Asiasanasto.fi

ir­ro­tinsubstantiivi

/ˈirːotin/

Johdettu sanasta: irrottaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.väline tai laite, jota käytetään jonkin irrottamiseen, erottamiseen tai löysäämiseen

Esimerkkilauseet

Tän laulun hienon nyt hälle tein, Kun ilta-aurinko hohti, Kun irrotin lautan ja pölkkyni vein Päin Jyllin koskea kohti.

Valter Juva, Runoja

Minä irrotin pienen kieleni siteet ja kerroin hänelle elämästäni luostarissa — arvoisasta äidistä ja nunnista ja noviiseista (kaikista paitsi sisar Angelasta ja Almasta) ja kiitosvirren laulamisesta Pyhän Neitsyen kunniaksi ja juttelin juttelemistani huomaamatta, että äitini silmät olivat hetken kuluttua uudelleen sulkeutuneet ja että hänen kätensä oli käynyt kylmäksi ja kosteaksi.

Hall Caine, Vaimo jonka minulle annoit

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviirrotin
Genetiiviirrottimen
Partitiiviirrotinta
Essiiviirrottimena
Translatiiviirrottimeksi
Inessiiviirrottimessa
Elatiiviirrottimesta
Illatiiviirrottimeen
Adessiiviirrottimella
Ablatiiviirrottimelta
Allatiiviirrottimelle
Abessiiviirrottimetta