ir­rot­taa

verbi/ˈirːotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ir-rot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 3 864. yleisin sana

Johdettu sanasta: irrota

Merkitys

  1. päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaistaIrrotin sonnin lieasta ja sain pötkiä pakoon.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Zeno piti hänestä yhä kiinni sanoessaan tämän; Zoë kohotti molemmat kätensä ja tarttui hänen ranteisiinsa, mutta ei irrottaakseen itseään; päinvastoin hän painoi Zenon käsiä lujemmin kaulaansa vasten, ikäänkuin saadakseen ne kuristamaan sen.
— F. Marion Crawford, Arethusa
Seuraavana aamuna Oliver heräsi siihen, että puodin ovea vimmatusti potkittiin, ja ennenkuin hän oli ehtinyt pukea ylleen, uudistuivat potkut parikymmentä kertaa yhtä kiivaina, ja vasta sitten kun hän oli alkanut irrottaa ketjua, taukosi töminä.
— Charles Dickens, Oliver Twist
Desiaanit valmistavat niitä ihmisistä, jotka pidetään kärsivässä tilassa; lopulta exspheret irrotetaan heistä, jolloin ihmiset muuttuvat hirviöiksi.
— Wikipedia: Tales of Symphonia

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan irrottaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Lähellä ydintä olevien elektronien irrottamiseen vaadittava energia on suurin.
— Wikipedia: Elektronikuori
Ennen laskeutumista huoltomoduuli irrotettiin ja sen annettiin palaa maan ilmakehässä Se oli sylinterin muotoinen ja tehty alumiinimetalliseoksesta.
— Wikipedia: Apollo-komento- ja huoltomoduuli

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan *irta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
  1. suomi*irta
  2. ? balttilainenvertaa liettua ìrti ’avautua, ratketa’, latvia irt (prs. irstu) ’erota, purkautua’, ērst (: ērd-) ’erottaa, ratkoa (ommel)’, ērds ’höllä, irtonainen’, irdens ’murea, möyheä, kuohkea’, liettua ardýti, latvia ārdīt, irdīt ’erottaa, ratkoa; kouhia’

Katso myös irstas.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenirtonain ’irtonainen, irrallaan oleva’, irti
karjalairtanaine ’irtonainen’, irtavuo ’irtautua, päästä irti’, irti; irallah, iralleh ’irrallaan, irti, irralleen, erillään, erilleen’, iralline ’irrallaan tai erillään oleva, irtonainen’, iravuo ’irtautua’
lyydiiral ’ulkopuolella, ulkona’, irale, irdaĺe ’ulos’, iraine̮ ’ulkopuolinen’
vepsäird (g. ‑an) ’ulkopuoli’ (kantasuomi perussanan edustaja), erdal, irdal, erdas, irdas ’ulkona’, erdaĺe, irdale̮, irdha ’ulos, pois’
vatja(August Ahlqvistin aineistosta) irtä ’irti’
–(ainakin osittain suomi →) viro irduda ’irrottua, irtautua; irrottautua’, irrutada ’irrottaa, irtauttaa’

(suomi → pohjoissaame irˈdâšuvvât, ‑huvvât ’avautua uudestaan (haava)’; vepsä erd ? → komi erd ’vainio, avoin paikka’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.release, untie, unfasten, uncouple
  • ranskadélier, détacher, défaire, séparer
  • norjaløse

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • dislodge
  • unscrew
  • untie
  • disengage
  • strip
  • free
  • unmuzzle
  • disconnect

Esiintymistiheys

53 597 esiintymää · 20.4 / milj.

Suomi24
17.9
Sanomalehdet
17.0
Aikakauslehdet
26.7
Wikipedia
28.1
Reddit
10.6
Tekstitykset
44.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: irrottaa 31 % · irrota 25 % · irrottamaan 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin irrottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäirrotanirrotinolen irrottanutolin irrottanut
sinäirrotatirrotitolet irrottanutolit irrottanut
hänirrottaairrottion irrottanutoli irrottanut
meirrotammeirrotimmeolemme irrottaneetolimme irrottaneet
teirrotatteirrotitteolette irrottaneetolitte irrottaneet
heirrottavatirrottivatovat irrottaneetolivat irrottaneet
passiiviirrotetaanirrotettiinon irrotettuoli irrotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäirrottaisinolisin irrottanut
sinäirrottaisitolisit irrottanut
hänirrottaisiolisi irrottanut
meirrottaisimmeolisimme irrottaneet
teirrottaisitteolisitte irrottaneet
heirrottaisivatolisivat irrottaneet
passiiviirrotettaisiinolisi irrotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäirrota—
hänirrottakoonolkoon irrottanut
meirrottakaamme—
teirrottakaa—
heirrottakootolkoot irrottaneet
passiiviirrotettakoonolkoon irrotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäirrottanenlienen irrottanut
sinäirrottanetlienet irrottanut
hänirrottaneelienee irrottanut
meirrottanemmelienemme irrottaneet
teirrottanettelienette irrottaneet
heirrottanevatlienevät irrottaneet
passiiviirrotettaneenlienee irrotettu

Infinitiivit

1. infinitiiviirrottaa
1. inf. pitkä muotoirrottaakseen
2. inf. inessiiviirrottaessa
2. inf. inessiivi, passiiviirrotettaessa
2. inf. instruktiiviirrottaen
3. inf. inessiiviirrottamassa
3. inf. elatiiviirrottamasta
3. inf. illatiiviirrottamaan
3. inf. adessiiviirrottamalla
3. inf. abessiiviirrottamatta
3. inf. instruktiiviirrottaman
4. infinitiiviirrottaminen
5. infinitiiviirrottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiirrottava
Passiivin 1. partisiippiirrotettava
Aktiivin 2. partisiippiirrottanut
Passiivin 2. partisiippiirrotettu
Agenttipartisiippiirrottama
Kieltopartisiippiirrottamaton

Riimit

-irːotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Irrottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/irrottaa