ir­taut­taaverbi

1. 1.(transitiivinen)saada jokin eroamaan tai irtautumaan kokonaisuudesta
2. 2.(transitiivinen)erottaa toisistaan tai etäännyttää
3. 3.(transitiivinen)saada joku tai jokin poistumaan tai vetäytymään ryhmästä

1. 1.(rare)(transitive)synonym of irrottaa (“to loosen, free, detach, unfasten, undo, separate, release, untether, decouple, take off”)
2. 2.(transitive)to break away, secede, separate
3. 3.(transitive)to dissociate, distance
4. 4.(transitive)to make withdraw [with elative or ablative ‘from’] (make someone or something remove itself from a group)
5. 5.(transitive)to decouple (in context of nuclear magnetic resonance)

Esimerkkilauseet