ir­vi

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ir-vi (2 tavua) · 4 kirjainta

Johdettu sanasta: irviä

Merkitys

  1. rako; nälvijä, virnistelijä; ivailu, irvistely

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
paikoin länsi- ja itämurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Samantapainen sana on lapissakin: eteläsaame nirvet ’nyrpistää nenäänsä’, luulajansaame (s)nirvōt, pohjoissaame nirˈvot ’irvistää, irvistellä’, nirˈvit (luulajansaame inarinsaame) ’irvistää’, kildininsaame nì̮rvašeδ ’irvistellä’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenirvillǟ, irvistǟ
karjalairvallah, ‑lleh, irvah ’raollaan, irvellään’, irvisteä, irvottoa ’olla rumasti auki tai raollaan; irvistää, nauraa pilkallisesti’, irviškö ’nauraja, irvihammas; irvisuinen’
lyydiiŕvištada, irvottada
vepsäńirvištada ’irvistää’, ńirvišk ’irvihammas; heiveröinen olento’
vatjairvillǟ: ampād i. ’hampaat irvillään’, irvissǟ ’irvistää’
viroirvakil ’irvessä, irvellä(än), raollaan, puoliavoinna’, irve ’irvistys, irve, virnistys’, irvhammas ’irvihammas’, irvida, irvitada ’irvistää, virnistää’
liiviirtə ’irvistää’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Irvi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/irvi