ir­vi­ham­mas

substantiivi/ˈirʋiˌhɑmːɑs/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ir-vi-ham-mas (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: irvi + hammas

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. pilkantekijä tai leukaniekka

Esimerkkilauseet

Olipahan miten olikaan, Mikko se kumminkin oli meidän veljeksistä se, jota toiset irvihampaat aina pilkkasivat, jonka päälle oli, niinkuin sanotaan, "kaikilla aita matalin", eli niinkuin hän itse sanoi: "vaikka Venäjällä ruuna ammuttaisiin, niin se on minun syyni".
— Kyösti, Kölliskö
Nuori irvihammas oli vaaleatukkainen, kirkas- ja sinisilmäinen, solakka mies; hänellä oli viikset, lyhyeksi leikattu hännystakki ja hattu hiukan toisella korvalla.
— Honoré de Balzac, Taikatalja
Palkinnot ja tunnustukset Kenraalikuvernöörin palkinto 1968, 1971 Kansainyhteisön kirjailijapalkinto 1990 Suomennetut teokset Jaakko Kakkonen kohtaa Hirveän Irvihampaan (Jacob Two -Two meets the Hooded Fang), suom.
— Wikipedia: Mordecai Richler

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan irvihammas lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Joku irvihammas sanoa tokaisi, että kaikki oli "paperimyllyn ruokaa".
— Just W. Flood, Mereltä ja rannikolta
Mutta oli toinenkin seikka, mikä usein sai irvihampaat Uolevin kimppuun.
— Kyösti Wilkuna, Viimeiset luostariasukkaat

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan irvi yhteydessä
Vanhin tieto
Jacobus Petri Finno, 1580
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Samantapainen sana on lapissakin: eteläsaame nirvet ’nyrpistää nenäänsä’, luulajansaame (s)nirvōt, pohjoissaame nirˈvot ’irvistää, irvistellä’, nirˈvit (luulajansaame inarinsaame) ’irvistää’, kildininsaame nì̮rvašeδ ’irvistellä’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenirvillǟ, irvistǟ
karjalairvallah, ‑lleh, irvah ’raollaan, irvellään’, irvisteä, irvottoa ’olla rumasti auki tai raollaan; irvistää, nauraa pilkallisesti’, irviškö ’nauraja, irvihammas; irvisuinen’
lyydiiŕvištada, irvottada
vepsäńirvištada ’irvistää’, ńirvišk ’irvihammas; heiveröinen olento’
vatjairvillǟ: ampād i. ’hampaat irvillään’, irvissǟ ’irvistää’
viroirvakil ’irvessä, irvellä(än), raollaan, puoliavoinna’, irve ’irvistys, irve, virnistys’, irvhammas ’irvihammas’, irvida, irvitada ’irvistää, virnistää’
liiviirtə ’irvistää’.

Esiintymistiheys

77 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑmːɑs

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Irvihammas. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/irvihammas