islam
substantiivi/ˈislɑm/
Merkitys
- 1.Arabian niemimaalta lähtöisin oleva uskonto, joka sai alkunsa 600-luvun alkupuolella profeetta Muhammedin ilmestyksien pohjalta
Synonyymit
Etymologia
arabian kielen verbaalisubstantiivista إِسْلَامٌ (ʾislāmun, ”alistuminen (Allahin tahtoon)”) < verbistä أَسْلَمَ (ʾaslama, ”antautua”, ”alistua”) < juurikonsonanteista س ل م (s-l-m, liittyy käsitteisiin ”turvallisuus”, ”takuu”, ”rauha”, ”alistuminen”, ”antautuminen”)
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.Islam
- saksaIslam
- venäjäислам
- viroislam
Hierarkia
Esimerkkilauseet
Islam ei ollut tavannut jälkiä metsässä, ja jos niitä olisi ollutkin, oli myrsky kyllä pyyhkinyt ne pois.
Tshukutshak on sama kaupunki, joka vuonna 1867 joutui pitkällisen piirityksen jälkeen dungaanien, erään mongolialaisen, mutta islamia suosivan ja kiinalaisten yliherruutta vastaan lakkaamatta kapinoivan kansanheimon käsiin, jolloin se kaikkinensa hävitettiin ja hajoitettiin maan tasalle.
Jos naimisissa oleva nainen kääntyy islamiin, eikä mies ole muslimi, sukupuolielämän tulee lakata välittömästi, ja naisen on haettava eroa.
Englanninkieliset vastineet
- Islam
Esiintymistiheys
205 727 esiintymää, 78.4 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Nominatiivi | islam |
| Genetiivi | islamin |
| Partitiivi | islamia |
| Essiivi | islamina |
| Translatiivi | islamiksi |
| Inessiivi | islamissa |
| Elatiivi | islamista |
| Illatiivi | islamiin |
| Adessiivi | islamilla |
| Ablatiivi | islamilta |
| Allatiivi | islamille |
| Abessiivi | islamitta |
Riimit
-islɑm
Kaikki riimit