i­so­loi­va

adjektiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

i-so-loi-va (4 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: isoloida

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kieleen liittyvä, jossa kukin sana ilmaisee tyypillisesti erillistä ajatusta ja kieliopilliset suhteet määräytyvät sanajärjestyksen ja partikkelien perusteella

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Tässä keskeistä on taivutusoppi, jonka mukaan kielet jaetaan isoloiviin, agglutinoiviin ja flekteeraaviin kieliin.
— Wikipedia: Kieli
Sidottuja morfeemeja ei käytetä, eli pidginit ovat äärimmäisen isoloivia kieliä, joissa jokainen morfeemi muodostaa itsenäisen sanan.
— Wikipedia: Pidgin
Schleicher uskoi, että kaikkein kehittyneimmätkin kielet olivat saaneet alkunsa yksinkertaisemmasta rakennetyypistä ja että isoloiva tyyppi edustaa vanhinta muotoa, josta agglutinoiva tyyppi on kehittynyt.
— Wikipedia: August Schleicher

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan isoloiva lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Kiinaa pidetään tyyppiesimerkkinä isoloivista kielistä.
— Wikipedia: Kiinan kieli

Liittyvät sanat

Englanninkieliset vastineet

  • isolating

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Isoloiva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/isoloiva