is­tu­al­leen

adverbi/ˈistuɑlːeːn/
Jaa

Johdettu sanasta: istualla

Merkitys

  1. (3. persoonan muoto) vrt. istuallaan; istuma-asentoonNousimme kumpikin istuallemme.

Esimerkkilauseet

Kun Sylvi näki vieraat, nousi hän istualleen.
— Laura Fitinghoff, Hallatunturin lapset
Tätä sanoessaan oli hän noussut istualleen.
— Viktor von Falk, Kuningatar Dragan rakkausseikkailut
Aivan tyynellä laskunopeus voi olla melko suuri, ja silloin joutuu juoksemaan kovemmin, jotta ei kaadu tai tule maahan istualleen, jolloin moottori on vaarassa vahingoittua.
— Wikipedia: Moottoroitu varjoliito

Esiintymistiheys

440 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Riimit

-ɑlːeːn

Kaikki riimit

Lähteet