is­tus­ke­li­ja

substantiivi/ˈistuskelijɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: istuskella

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka viettää aikaa istumalla joutilaisena

Esimerkkilauseet

Istuskelijan mielenpohjissa liikuskelee Niklaan sana viimesyksyiseltä eronhetkeltä.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
»Mikä vilpeä ilo hänessäkin, ja juuri hänessä...» Pojan sulava ääni, joka joskus, innostuneessa puheessa, katkesi huvittaviin kärähtelyihin, alkoi soida istuskelijan korvissa liikuttavana.
— Lauri Haarla, Varjojen sota
Mangas Coloradas tai Dasoda -hae ("Istuskelija", myös "Punahiha") .
— Wikipedia: Mangas Coloradas

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviistuskelija
Genetiiviistuskelijan
Partitiiviistuskelijaa
Essiiviistuskelijana
Translatiiviistuskelijaksi
Inessiiviistuskelijassa
Elatiiviistuskelijasta
Illatiiviistuskelijaan
Adessiiviistuskelijalla
Ablatiiviistuskelijalta
Allatiiviistuskelijalle
Abessiiviistuskelijatta

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit

Lähteet