is­tu­vil­laan

adverbi/ˈistuʋilːɑːn/
Jaa

Johdettu sanasta: istuva

Merkitys

  1. (3. persoonan muoto) istuma-asennossa, istuallaan

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Etymologia

istuvilla + omistusliite -an

Esimerkkilauseet

Koipi-Siukku jo kuorsasi siellä istuvillaan ja Vennu kirosi tuon huomattuaan, sekä tyrkkäsi häntä kylkeen.
— Santeri Alkio, Puukkojunkkarit
Tämä nukkui istuvillaan eteisessä, yllään lyhyt livreatakki.
— Leo Tolstoi, Jumalallista ja inhimillistä eli vielä kolme kuolemaa