is­tu­vil­laan

adverbi/ˈistuʋilːɑːn/
Jaa

Johdettu sanasta: istuva

Merkitys

  1. (3. persoonan muoto) istuma-asennossa, istuallaan

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Etymologia

istuvilla + omistusliite -an

Esimerkkilauseet

Koipi-Siukku jo kuorsasi siellä istuvillaan ja Vennu kirosi tuon huomattuaan, sekä tyrkkäsi häntä kylkeen.
Santeri Alkio, Puukkojunkkarit
Tämä nukkui istuvillaan eteisessä, yllään lyhyt livreatakki.
Leo Tolstoi, Jumalallista ja inhimillistä eli vielä kolme kuolemaa