sei­so­vil­laan

adverbi/ˈsei̯soʋilːɑːn/
Jaa

Johdettu sanasta: seisova

Merkitys

  1. (3. persoonan muoto) seisoma-asennossa, seisaallaan

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Etymologia

seisovilla + omistusliite -an

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Samassa tuokiossa näkyi neljä poliisia esihuoneen ovella, vaan kun he näkivät neljä muskettisoturia seisovillaan ja miekat vyöllä, empivät he astua lähemmäksi.
vanh. Alexandre Dumas, Kolme muskettisoturia
Tuskin hän kesti seisovillaan, hokemistaan vaan hokien: Kâtja, Kâtja!... Mutta Kâtja rupesi itkemään tuommoista viatonta itkua, itsekin hiljaa naurahdellen kyynelilleen.
Ivan Turgenev, Isät ja lapset