sei­so­vil­laan

adverbi/ˈsei̯soʋilːɑːn/
Jaa

Johdettu sanasta: seisova

Merkitys

  1. (3. persoonan muoto) seisoma-asennossa, seisaallaan

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Etymologia

seisovilla + omistusliite -an

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Samassa tuokiossa näkyi neljä poliisia esihuoneen ovella, vaan kun he näkivät neljä muskettisoturia seisovillaan ja miekat vyöllä, empivät he astua lähemmäksi.
— vanh. Alexandre Dumas, Kolme muskettisoturia
Tuskin hän kesti seisovillaan, hokemistaan vaan hokien: Kâtja, Kâtja!... Mutta Kâtja rupesi itkemään tuommoista viatonta itkua, itsekin hiljaa naurahdellen kyynelilleen.
— Ivan Turgenev, Isät ja lapset