is­tu­vil­leen

adverbi/ˈistuʋilːeːn/
Jaa

Johdettu sanasta: istuva

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (vaihtoehtoinen muoto)sanan istualleen rinnakkaismuoto

Esimerkkilauseet

Tuokion kuluttua hän alkoi oikoa puutuneita jäseniään ja vääntäytyi lopulta istuvilleen, koettipa kohottautua, jalkojensakin varaan.
— Vilho Helanen, Ylioppilas lehtorinnaamion takana
Tuskin hän on sulkenut oven, kun sairas ponnahtaa istuvilleen.
— Santeri Alkio, Juoppohullu